Ajasta ikuisuuteen

Äidinkielen kakkoskurssilla kirjoittamani prosessiaine. Aihe oli vapaa. Tekstiä työstettiin vaiheittain: Lähinnä mietittiin rakennetta, aloitusta ja lopetusta. Kirjoitin tekstin pariin kertaan, ja tässä on lopullinen versio.

"Mitä sitten on aika? Jos kukaan ei kysy sitä minulta, tiedän vastauksen. Jos haluaisin selittää jollekin, mitä se on, en enää tiedä." Näin Pyhä Augustinus kuvasi ajan merkillisyyttä 400-luvulla.
    Itsestäänselvyydestään huolimatta aikaa on vaikea käsittää. Pystymme näkemään kolmiulotteisesti, mutta ajalle olemme sokeita. Vaikkei meillä ole aika-aistia, meillä on ajantaju. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että tajuamme ajan aivoissamme. Siitä, onko meillä tarkoitukseen erityisiä sisäisiä kelloja vai liittyykö ajan mittaaminen muihin elintoimintoihimme, ei ole varmuutta.
    Henkilökohtaista käsitystä ajasta muovaa vahvasti elämänkatsomus. Kristinuskon mukaan Jumala loi maailman ja ajan yhtä aikaa. Muiden seemiläisten uskontojen, kuten islamin ja juutalaisuuden, tavoin kristinuskon aikakäsitys on lineaarinen. Kuljemme yksisuuntaisesti alusta loppuun sekä yksityisellä että universaalilla tasolla. Länsimaisen ajan vääjäämätön yksisuuntaisuus tekee siitä monelle vihollisen.
    Intian uskonnoissa, kuten hindulaisuudessa, aika käsitetään taas sykliseksi. Kuolemaa seuraa uusi elämä, ja ihmiset koettavat vapautua tästä kierrosta elämällä oikeaoppisesti. Useisiin uskontoihin liittyy haave ajan pysähtymisestä. Ajattomuus koetaan vapautena ja eräänlaisena korkeampana olotilana.
    Tieteellinen aika poikkeaa täysin henkilökohtaisesta arkiajastamme. Tieteen näkökulmasta aika on vain fysikaalinen suure, joka ei riipu yksilön kokemuksista.
    Vallitsevat tieteelliset käsitykset ajasta juontavat juurensa viime vuosisadalle. Vuonna 1905 maailman tunnetuin patenttivirkailija Albert Einstein julkaisi erikoisen eli suppean suhteellisuusteorian ja vuosikymmen myöhemmin yleisen suhteellisuusteorian. Ne mullistivat aiemmat, pääosin Newtonin lakeihin perustuneet tieteelliset käsitykset ajasta.
    Einstein päätteli, että valon saavuttamaton vakionopeus johtaa vääjäämättä ajan ja avaruuden liittoon. Näin ollen jos maailmankaikkeus on syntynyt alkuräjähdyksessä, sitä ennen ei ole ollut aikaa. Aika-avaruus koostuu kolmesta tilaulottuvuudesta ja ajasta. Se on massan muotoilema maisema vuorineen ja tasankoineen. Einstein havaitsi myös ajan olevan suhteellinen, havaitsijan liikkeestä riippuvainen suure.
    Yksi tieteiskirjallisuuden suosikkiaiheista, matkustus ajassa, ei ole mahdollista valoa nopeammin kulkevilla koneilla. Suhteellisuusteoria tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden toisenlaiseen aikamatkailuun. Massan muokatessa avaruutta myös avaruuteen sidottu aika muuttaa muotoaan. Ajasta voitaisiin teoriassa pyöräyttää silmukka, jossa tulevaisuus leikkaa menneisyyttä. Massaltaan valtavat mustat aukot voisivat toimia tässä tarkoituksessa. Matkailija hyppäisi silmukkaan ja palaisi sen kierrettyään lähtöaikaansa. Aika kulkisi silmukassakin tasaisesti eteenpäin, joten tapahtumassa ei olisi mitään fysiikan lakien vastaista.
    Koska tulevaisuuden koetaan rakentuvan menneisyydelle, aikamatkailu tuntuu järjettömältä. Syy-seurausongelmat eivät kuitenkaan johdu luonnonlakien rikkomisesta vaan omista loogisuusvaatimuksistamme.
    Aikamatkailun ajatuksella on hauska leikitellä, mutta minusta on kuitenkin optimistista kuvitella, että ihmiskunnan tekninen osaaminen kehittyisi joskus sen vaatimalle tasolle. Meidänkin aikamme täällä on rajallinen.
    Onko jokainen hetki tallennettu aika-avaruuden kiemuroihin? Menneisyyden olemassaolon voisin vielä jotenkin hyväksyä, mutta kuinka suhtautua ennalta määrättyyn tulevaisuuteen? Havainnoitava maailma sisältää käsittämättömän määrän informaatiota, mutta vielä käsittämättömämmältä tuntuisi maailmankaikkeus, jonka jokainen hetki on olemassa. Mikä hallitsisi tuota valtavaa - kenties ääretöntä - määrää tietoa? Uskon johonkin korkeampaan voimaan, joka tuntee koko universumin ja pystyy tarvittaessa vaikuttamaan siihen. Minä kutsun tuota voimaa Jumalaksi.
    Kysymykseen ajan olemuksesta on yhtä monta vastausta kuin vastaajiakin. Onneksi kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla yksinkertaista ja itsestään selvää. Ehkä juuri ymmärtämisen mahdottomuus tekee elämästämme mielekästä.