Älä tee aviorikosta

Tämä kouluaine on rikosnovelli. Näin jälkeenpäin löydän siitä aika paljon asiavirheitä, mutta enpä mene sitä enää muuttelemaan. Juoni on liian yksinkertainen ja siksi hyvin ennalta arvattavissa.

    "Hei sitten, kulta!" Harri Markkula huusi ovelta vaimolleen. Hän oli taas lähdössä työasioita hoitamaan, mutta tulisi tänään kotiin jo kuuden maissa.
Rouva Markkula hyvästeli miehensä ja sulki oven hänen perässään. Sitten rouva meni keittiöön, jossa Iines ja Elias söivät jo aamiaista. Iines ja Elias olivat lapsia Harrin edellisestä avioliitosta ja enimmäkseen äitipuolensa tiellä.
    "Miksi sä oot noin iloinen, kun isä lähtee?" Iines kysyi äitipuoleltaan, joka hääräili hyväntuulisena keittiössä ja hyräili. "Vastaa, Ansa!"
Ansa ei vastannut, tuhahti vain vihaisesti.
Elias tuijotti vaivaantuneena teekuppiaan, sillä hänkin tiesi hyvin, että Ansalla oli salainen miesystävä.

    Kun Elias ja Iineskin olivat lähteneet, Ansa meni hakemaan yläkerrasta pilleriä. Hän nielaisi sen yhdellä kulauksella ja vaihtoi seksikkäämmän mekon ylleen.
Portaissa Ansan kaulaa alkoi yllättäen kuristaa. Häntä huimasi, eikä hän kyennyt hengittämään. Lopulta hänen silmissään sumeni ja hän kieri portaita alas.

    "Moneltako te löysitte ruumiin?" rikoskomisaario Ari Haapanen kysyi Harri Markkulalta.
    "Noin puoli seitsemältä. Kaksikymmentä minuuttia sitten."
Komisaario kirjoitti muistiinpanoja vihkoon.
    "Onko Ansa kuollut?" Elias kysyi, kun hän ja Iines olivat saapuneet paikalle.
Komisaario Haapanen nyökkäsi osaaottavasti ja seurasi nuorten reaktioita. "Hän luultavasti kaatui portaissa."
Iines ja Elias katsoivat vaitonaisina, kun komisaario nosti vihreää peittoa Ansan kasvoilta. Elias perääntyi askeleen.
Ansa oli kalpea, mutta hänen kasvonsa olivat siistit lukuun ottamatta mustelmaa otsassa. Hän näytti ainoastaan nukkuvan.

    Kahden päivän kuluttua Ari Haapanen meni ruumishuoneelle kuulemaan patologin lausuntoa. Jotakin oli kuulemma selvinnyt.
    "Löysin naisen elimistöstä paljon rauhoittavaa ainetta. Aine voi aiheuttaa sydänhalvauksen, mutta luulen, että hänen kohdallaan on kyse myrkytyksestä", patologi kertoi.
    "Vai niin..." komisaario myhäili. "Kuinka kauan kestää, ennen kuin aine vaikuttaa?"
Patologi mietti hetken. "Se vaikuttaa jo 10 - 20 minuutin kuluessa. Ai niin! Sain myös selville, että aine on annettu pillerin muodossa."

    Ruumishuoneelta komisaario Haapanen suuntasi matkansa suoraan Markkuloiden asunnolle. Ulkona oli kova helle, ja komisaario oli hiestä märkä painaessaan ovikelloa. Kukaan ei tullut avaamaan, joten komisaario käytti herra Markkulalta saamaansa avainta. Sisälle päästyään komisaario meni suoraan yläkertaan. Hän tiesi tarkalleen, mitä etsi. Pilleripurkin täytyi olla yläkerrassa. Muutaman minuutin etsintöjen jälkeen Haapanen löysikin sen pukuhuoneen pöydältä. Hän nosti sen varovasti kumihansikkailla ja sulki pieneen muovipussiin. Sitten hän poistui talosta ulos helteeseen ja ajoi takaisin ruumishuoneelle.

    Komisaario istui tuolilla ruumishuoneen käytävällä syventyneenä muistiinpanoihinsa, kun patologi tuli laboratoriosta hänen luokseen.   
    "Lääkepurkin pillerit sisälsivät samaa myrkkyä, mihin Ansa Markkula kuoli", patologi kertoi ja näytti paperia, josta selvisi tarkemmin aineen kemiallinen koostumus. "Purkin pohjalla oli tomua oikeista lääkkeistä - siis niistä, joiden nimi lukee purkin kyljessä."
Komisaario otti paperin ja lääkepurkin hymyillen vastaan. "Kiitoksia!"
Joku oli siis vaihtanut Ansan lääkkeet myrkytettyihin pillereihin. Kyseessä oli murha, mutta kuka oli sen takana? Komisaari sai lisävihjeitä kutsuttuaan Markkulat poliisiasemalle kuulusteltaviksi.

    Kun Harri, Elias ja Iines olivat antaneet sormenjälkensä, he kävivät vuorotellen komisaarion luona kuulusteltavina.
    "Millainen suhde sinulla oli Ansaan?" komisaario kysyi Harrilta, jonka hän oli ensimmäisenä pyytänyt sisään.
    "Rakastan häntä", Harri sanoi, mietti sitten hetken ja jatkoi: "Olen kuitenkin ollut niin kiireinen ja paljon poissa kotoa, ettei minulla ole ollut tarpeeksi aikaa hänelle."
Komisaario nyökkäsi ja odotti Harrin jatkavan.
    "Siksi Ansalla oli ollut viimeisen vuoden ajan suhde erääseen tuttavaamme", Harri kertoi.
    "Olisiko se voinut olla motiivisi vaimosi murhaan?"
Ennen kuin Harri ehti vastata, tuli nuori naiskonstaapeli huoneeseen.
    "Ööh..." hän sanoi nolona huomattuaan keskeyttäneensä kuulustelun. "Toin sormenjälkilaboratorin tulokset."
Haapanen nousi, katsoi tuloksia ja mutisi:
    "Voitte mennä, mutta pyytäkää Iines tänne."

    Hetken kuluttua Iines istui Ari Haapasta vastapäätä kuulusteluhuoneessa. Hänen katseensa harhaili levottomana pitkin kuulusteluhuoneen seiniä.
    "Miksi sinun sormenjälkesi löytyvät äitisi myrkytetystä lääkepurkista?" komisaario kysyi heti ensimmäisenä.
Iines siirsi katseensa salamannopeasti komisaarioon ja näytti pelästyneeltä.
    "Mitä?" tyttö kiljahti.
    "Kuulit kyllä", komisaario murahti. "Miksi sinä murhasit äitisi?"
    "Se... se kaksinaamainen hirviö ei ole äitini!" Iines huusi. Sitten hän purskahti itkuun ja painoi päänsä polviensa väliin. "Olet oikeassa. Minä tapoin hänet."
    "Joudun vangitsemaan sinut epäiltynä Ansa Markkulan murhasta." komisaario Haapanen sanoi. "Tätä tietä", hän neuvoi ja avasi oven Iinekselle.
Komisaario vierellään Iines lähti kävelemään käytävää eteenpäin. Hän tunsi isänsä ja veljensä järkyttyneet katseet perässään.