Ateljee

Teatteriarvostelu Jean-Claude Grumbergin näytelmästä Ateljee (L'Atelier).

Jean-Claude Grumberg syntyi Pariisissa vuonna 1939. Hän on kirjoittanut yli 20 näytelmää, joista useissa näkyy selkeästi toisen maailmansodan vaikutus. Grumberg on saanut lukuisia palkintoja työstään näytelmäkirjailijana ja ohjaajana.
    Ateljee (L’Atelier) kantaesitettiin vuonna 1979. Se on osa trilogiaa, joka käsittelee Ranskan saksalaismiehitystä ja juutalaisten kansanmurhaa. Näytelmä on käännetty useille kielille ja sitä on esitetty ympäri maailmaa. Suomenkielisen version Helsingin kaupungin teatterille on ohjannut Anneli Mäkelä.
    Vuonna 1940 Saksa aloitti suurhyökkäyksen lännessä ja valtasi Pariisin. Saksa alkoi toteuttaa antisemitismistä ohjelmaansa Ranskassa. Keväällä 1941  melkein kaikki liiketoimet oli kielletty juutalaisilta. Juutalaisia tuomittiin kuolemaan nimettömistäkin ilmiannoista. Vuonna 1939 Ranskassa oli 350 000 juutalaista, joista 150 000 kuljetettiin keskitysleireille. Pariisi vapautettiin elokuussa 1944. Vain noin 3 000 juutalaista palasi elävänä takaisin keskitysleireiltä. Sodanjälkeinen elämä oli kovaa, sillä sota oli tuhonnut Ranskan pahoin.
    Ateljee-näytelmä kuvaa elämää sodanjälkeisessä Pariisissa ompelijattarien silmin. Naisten kokemukset sodan ajalta ovat hyvin erilaisia. Yksi ompelijattarista, juutalainen Simone (Jonna Järnefelt), elättelee sitkeästi toivoa miehensä paluusta keskitysleiriltä. Rouva Laurencen (Tiia Louste) aviomies on toiminut poliisina saksan vallan aikana. Nuori Mimi taas (Ursula Salo) on ottanut ilon irti sotilaista. Ompelimon johtaja (Jari Pehkonen) on ylpeä pysymisestään Pariisissa vaikeinakin vuosina, kun taas hänen vaimonsa (Leena Uotila) on ollut paossa maaseudulla. Erilaiset ajatukset ja tilanteet aiheuttavat ristiriitoja henkilöiden välille.
    Minusta hahmojen erilaiset taustat ja elämäntarinat olivat mielenkiintoisia. Mieleenpainuvin hahmo oli Simone, jonka toiveikkuus oli hyvin liikuttavaa. Myöskin hänen kova yrittämisensä selvitä äitinä vaikeassa tilanteessa teki minuun vaikutuksen.
    Ateljeen tunnelma on vilpitön ja inhimillinen. Tunnelmaa korostavat kauniit laulut. Vaikka kaikki kohtaukset tapahtuvat samassa ateljeessa, on näytelmä mielenkiintoinen katsella. Lavastus on aidonnäköinen ja yksityiskohtainen. Myöskin puvut ovat viimeisen päälle ajan muodin mukaisia.
    Vaikka Ateljeen aihe on rankka, minulle jäi näytelmästä hyvä mieli. Oli hienoa huomata, että ahdingossakin piilee toivoa ja iloa. Vaikeudet voi voittaa, kun jaksaa yrittää.