"Tällä erätauolla"

Koetilanteessa väännetty analyysi Kari Hotakaisen novellista.

Kari Hotakaisen vuonna 2001 kokoelmassa "Näytän hyvältä ilman paitaa" julkaistu novelli "Aina Aamuisin" käsittelee miesten vanhenemista nuoren ihmisen silmin.
    Päähenkilö ja novellin minäkertoja kertoo aluksi päättäväisestä vatsalihasharjoittelustaan ja johdattaa tarinan siitä itse aiheeseen, vanhenemiseen. Hänelle on tärkeää pysyä tulevaisuudessakin kunnossa: " - - kun täytän viisikymmentä, en aio olla isäpuoleni näköinen". Päähenkilö, teini-ikäinen poika, on kuitenkin sitä mieltä, ettei vanhana pidä alkaa esittää nuorta.
    Esimerkkinä keski-ikäisten säälittävistä yrityksistä pitää kiinni nuoruudestaan kertoja mainitsee kaverinsa Jartsan isän, "lahnan". "Kattokaa reppanaa. Korvis killuu kuin Jyrkin juontajalla, käsivarsiin se on hoitanut sarjakuvat, harvan tukkansa se on kerinny vitun ponnariks taakse, vaikka päälaella paistaa lokinpaskojen paikoitusalue, - - Viiskymppinen lahna ahtautuu sinttien katiskaan, mikä vittu näitä aikuisia vaivaa?"
    Lahnojen lisäksi poika esittelee toisen ihmistyypin, "arvohemmot, jotka ei oo koko elämänsä aikana miettiny yhtä kokonaista sekuntia mitään moraalivirityksiä kunnes yhtenä kauniina päivänä ne löytää arvot, luonnon ja golfin." Tästä esimerkkinä poika kertoo toisen ystävänsä isästä.
    Kertoja tiivistää mielipiteensä sanomalla: "vanhemmat ei osaa vanheta arvokkaasti. Ne tunkee meidän reviirille, eikä se oo uskottavaa".
    Kertojan ajatuksista kertovan novellin kehyksinä ovat pojan aamu- ja iltarutiinit. Tekstin lomassa on sisäkertomuksia perusteluina pojan väitteille.
    Päähenkilön nuori ikä on pääteltävissä hänen käyttämästään kielestä ja siitä, että isäpuoli ja kaverit ovat kiinteä osa hänen elämäänsä. Vanhempien kerrotaan "tunkevan meidän reviirille", missä meillä tarkoitetaan selvästi nuorisoa. Kertojan ajatukset heijastelevat nuoruuden idealismia: "kun täytän viisikymmentä, en aio olla isäpuoleni näköinen".
    Novelli on kirjoitettu humoristisella tyylillä. Puhekieli ja hauskat kuvainnolliset ilmaukset tekevät tekstistä lennokasta: "Räppi päätty siihen et tuijotti kiiltosilmin parvekkeelta ulos, ja heti maanantaina se osti kuuden tonnin golfsetin ja hävis päättäjien kans lehmustoon". Kieli on rikasta ja rentoa eikä piittaa kieliopin säännöistä. Se yrittää rahvaanomaisuudellaan puhutella lukijaa - aivan kuin kertoja puhuisi parhaalle ystävälleen.
    Motiivina tekstistä erottuvat päähenkilön vatsalihasliikesarjat. "Vatsa on pyykkilauta ja sellaisena sen aion myös pitää". Sarjoista novelli alkaa, ja niihin se myös päättyy. Vatsalihaksilla taitaa olla pojalle symbolista arvoa. Hän aikoo pysyä tiukkana eikä alentua yhtä säälittäväksi kuin tuntemansa miehet.
    Novellin teemoiksi voidaan nostaa vanhenemisen lisäksi itsensä hyväksyminen ja eri sukupolvien väliset yhteentörmäykset. Kirjoittaja tahtoo päähenkilön suulla saada ihmiset pohtimaan ajan kulumista ja suhtautumistaan siihen. Kirjoitustyyli keventää teemoja. Hotakainen löytää niistä piirteitä, jotka naurattavat kaikenikäisiä.
    Sanomana tekstissä on, ettei ihmisten tulisi yrittää esittää muuta kuin, mitä he ovat, vaan kohdata vanhentuminen ja hyväksyä se.